Tässä juttusarjassa käsittelen omaa klassikkokokoelmaani. Samalla käsittelen hieman lautapelimenneisyyttäni ja yritän perustella miksi kukin lautapeli on minulle tärkeä.
Lukioaikana vierailin erään kaverini luona. Yllätyin, kun hänellä oli niin paljon lautapelejä, jotka olivat minulle uppo-outoja. Siellä oli muun muassa Doom-lautapeli ja Power Grid. Pelasimme kuitenkin tätä peliä, jossa pelaajat kilpailivat yhdessä peliä vastaan ja pyrkivät päihittämään maailmalla kiertävät kulkutaudit.
Pandemicissa pelaajat ovat oman alansa ammattilaisia, jotka voivat osaltaan estää kulkutautien etenemistä. Pelissä tavoitteena on kehittää kullekin taudille parannuskeino. Peli voitetaan, kun kaikille taudeille se on kehitetty. Häviämiseen on puolestaan useampi tapa. Pelaajat häviävät, kun tartuntapakka loppuu, jonkun väriset tautikuutiot loppuvat tai, kun tartuntaryppäitä tulee tarpeeksi paljon.
Miten peli sitten päätyi omaan kokoelmaan? Eräänä vappuna olimme kaverin kanssa palaamassa lautapelipäivästä. Sanoin, että jos Fanttilassa on Pandemic, niin ostan. En tosin kertonut, että oli juuri katsonut netistä, että pitäisi olla hyllyssä. Siellähän se oli. Tuli sitten pelattua paljon, ostettua lisäosat, kyllästyttyä ja myytyä pois.
Nyt klassikko kokoelmaa kasatessa koitin löytää pelin käytettynä siinä koskaan onnistumatta. Viimein päädyin ostamaan pandemicin kevyt versiot Pandemic Hot Zone North American ja Europen. Nämä voi yhdistää Hemisphere-sääntöjen avulla. Säännöt löytyvät tästä linkistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti