keskiviikko 20. lokakuuta 2021

Kymmenen klassikkoa osa 1 - Menolippu

Pelikaverien (ja ajan) puutteessa olen siirtynyt miettimään pelihankintoja tarkemmin. Pelit eivät voi olla sellaisia, että monet eivät pääse niitä pelaamaan, sillä ne ovat liian vaikeita. Sain ajatuksen: Kokoelmassa voisi olla 10 kiinteää peliä, jotka ovat helpostilähestyttäviä klassikoita. Ehkä joku näistä voi olla tuttu edes nimen tai kannen perusteella. Lisäksi pelit olisivat minulle niin tuttuja, että voin ne opettaa tilanteessa kuin tilanteessa ja kenelle tahansa.

Minun 10 klassikkoa valikoitui niin, että ne ovat sellaisia pelejä, jotka ovat niin sanottuja ajattomia klassikoita ja minulle jotenkin tärkeitä pelejä. Et löydä kokoelmasta esimerkiksi Small Worldia vaikka se onkin jo eräänlainen klassikko. 

Tässä juttusarjassa käsittelen omaa 10 lautapelin klassikkokokoelmaani. Samalla käsittelen hieman lautapelimenneisyyttäni ja yritän perustella miksi kukin lautapeli on minulle tärkeä.


Kymmenen klassikkoa

Osa 1

Ollessani lapsi meidän perheessä pelattiin paljon lautapelejä. Pelit eivät olleet nykymittarilla kovin kummoisia. Suurin osa niistä oli heitä noppaa ja liiku -mekaniikkaan pohjautuvia Monopolya ja Afrikantähteä kopioivia hirvityksiä. 

Kaikki kuitenkin muuttui, kun sain eräänä jouluna lahjaksi uuden pelin, Menolipun.  


Menolippu

Menolippu, tai Ticket to Ride, on mahtava peli. Siinä pelaajat rakentavat junareittejä kartalle yhdistämällä aina kaksi naapurikaupunkia keräten samalla pisteitä välimatkan pituuden mukaan. Suurempana tavoitteena Menolipussa on toteuttaa pidempia reittejä, joista saa pisteitä pelin lopussa. Peli päättyy, kun jollakin pelaajalla ei juuri ole vaunuja jäljellä. Pelin voittaa korkeimmilla pisteillä. 

Kun menolippu tuli, en vielä voinut puhua lautapelaamisesta harrastuksena, koska tuolloin lautapelaaminen keskittyi joululomalle. Muuna aikana ei veljesporukkaa ollut oikein kotona. Tämän pelin kohdalla on ollut kyse ajan tappamisesta ja siitä, että vietetään aikaa yhdessä perheen tai kaverien kanssa yhteisen asian äärellä. Lautapeleissä juuri sosiaalinen puoli on minulle se juttu. Toki pulmat, joita peli tarjoaa ratkottavaksi, ovat myös tärkeitä, mutta seura on tärkein. 

En ole koskaan ollut Menolipusta niin innoissani kuin tulevista peleistä. Pian Menolipun jälkeen löysin Magic the Gatheringin ja Mahjongin. Magiciä kokoonnuimme pelaamaan melko usein, vähintään viikottain. Mahjongiin tutustuin sattumalta LARP-leirillä ja olin innoissani. Pelihän oli mainio. Hieman siinä oli opettelemista, mutta aivan mahtava peli! Siitä lähtien kävin pelaamassa Mahjongia Outokummun nuorisotalolla viikottain, kunnes muutin Joensuuhun opiskelemaan. Kuitenkin Menolippu on muistoissani tärkeämpi kuin Mahjong tai MtG. 

Myöhemmin yliopistoaikoina, kun lautapelit oli jo harrastus, ja kokoelma alkoi kasvaa, tulin hankkineeksi joitain lisäkarttoja Menolippuun. Lopulta möin pelin kuitenkin pois. Ei ollut oikein tilaa, olin jo kyllästynyt peliin ja voin ostaa niilläkin rahoilla jotain muuta tunkkia.  

Nyt, kun aloin tehdä kymmenen pelin klassikkokokoelmaa, halusin pelin takaisin. Onnekseni löysin Menolippu Euroopan kirpputorilta Joensuusta. Yksi veturikortti puuttui, mutta mitäpä tuosta. 

-Hannu Partanen


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti