Tässä juttusarjassa käsittelen omaa klassikkokokoelmaani. Samalla käsittelen hieman lautapelimenneisyyttäni ja yritän perustella miksi kukin lautapeli on minulle tärkeä.
Eräänä jouluna selailin erään lautapelehin erikoistuneen verkkokaupan valikoimaa. Melkein jo tilasin Dominionin, mutta se tuntui riskisijoitukselta. Päädyin tilaamaan Catanin.
Catanissa pelaajat kilpailevat siitä, kuka parhaiten kykenee asuttamaan Catanin saarta. Paremmuutta mitataan voittopisteillä, joita saa saarelle rakennetuista kylistä ja kaupungeista, pisimmästä tiestä, suurimmasta armeijasta sekä joistakin kehityskorteista. Peli päättyy kun jollakin pelaajalla on 10 pistettä.
Pelissä noppatuurilla on suuri vaikutus, sillä pelaajat heittävät vuorollaan kahta noppaa, jotka määräävät mitä resursseja pelaajat saavat. Kun nopista tulee seiska, rosvo siirtyy. Vuorossa oleva pelaaja siirtä rosvon ja varastaa joltain pelaajalta yhden resurssin. Todennäköisyyksiin voi vaikuttaa alkuasetelmalla ja myöhemmin rakennettavien kylien sijainnilla. Vuorovaikutusta peliin tuo korkeamman todennäköisyyden paikoista kilpaileminen, resurssien vaihteleminen ja rosvo.
Lautapeliharrastukseni alkuaikoina Catan oli pöydällä usein. Silloin sen nimi oli vielä Catanin uudisasukkaat, mutta Cataniksi sitä sanottiin. Peli päätyi pöydälle usein, sillä valinnan varaa ei ollut niin paljon, kuin nykyään. Tai no, olisihan sitä ollut, mutta ei meidän hallussa tai tiedossa.
Muistan erään kolean syksyisen päivän, kun vietimme kaverin syntymäpäiviä. Siellä oli kämppä tyhjä ja voimme rauhassa pistää kemut pystyyn ja pelata Catania. Jossain vaiheessa pelin aikana pidimme taukoa ja laitoimme ruokaa. Kun palasimme pelin ääreen voimme kauhuksemme huomata, että kaverin koira oli löytänyt yhden nopan ja järsi sitä mielissään. Voi ei! Onneksi talosta sentään löytyi Monopoly, ja voimme ottaa siitä korvaavan nopan parempaan käyttöön.
Pelinä Catan alkaa jo olla muinainen, mutta edelleen varsin pelattava. Hankin itselleni saksankielisen 10-vuotis juhlapainoksen toiveikkaana siitä, että tässä versiossa vielä olisi puiset osat. Ilmeni kuitenkin, että tämä on ilmeisesti ollut ensimmäinen versio, jossa on puisten osien sijaan muoviset. Euroopassa Catan on brändätty lasten peliksi muovisilla osilla. Jenkeissä siinä on edelleen puuosat, mikä nostaa pelin vieläkin harrastajapeliksi. Saatan jossain vaiheessa hankkia tilalle englanninkielisen Catanin 5th editionin nostalgia syistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti