Hannun 30 parasta osa 1 (30-21)

Päästään varsinaisen listan pariin. Jos et vielä lukenut osaa 0, jossa avaan listan tekemistä ja ulkopuolelle jääneitä pelejä, voit lukea sen tästä linkistä. Tässä osassa käsittelen kaikkien aikojen 30 parhaan lautapelin listasta 10 ensimmäistä käänteisessä järjestyksessä. (Etkö jaksa lukea? Katso video)

30 Carpe Diem

Kuva: Jani Kontkanen

Carpe Diem on Stefan Feldin suunnittelema laattojenasettelupeli, jossa pelaajat rakentavat omia kaupungiosiansa. Pelin mielenkiintoisin osa on pisteytys. Alussa esille arvottuja pisteytyskortteja pelaajat valitsevat pisteytettäväksi aina kierroksen päätteeksi. Valinta tapahtuu pisteytysnappulalla, joka laitetaan kahden pisteytyskortin väliin, jolloin pelaaja pisteyttää molemmat kortit. Pisteytysnappulat jäävät niille sijoilleen.

Carpe Diemin sijoittuminen näinkin korkealle tuli minulle hieman yllätyksenä, sillä normaalisti Feldin pelit eivät minua puhuttele. Toisen pelikerran jälkeen jo harkitsin pelin hankkimista omaan hyllyyn, kuitenkaan en ole vielä sitä hankkinut. Carpe Diem tarjoaa mielekkäitä pulmia, ja muiden pelaajien tekemisistä on pakko olla kiinnostunut pärjätäkseen. Sopivasti puzzlea, sopivasti kähinää. 

29 Scythe 

Scythe on Jamey Stegmayerin suunnittelema koneistonrakennuspeli, joka sijoittuu vaihtoehtoiseen historiaan 1920-luvulla. Peli on tehty kuvataiteilija Jakub Rozalskin upeiden töiden ympärille. Scythessä käydään sotaa ja viljellään maata. Pelaajat hallinnoivat kukin eri valtiota, joiden koneistot ovat hieman erilaisia. 

Pelin asymmetrisyys on Scythen parhaimpia puolia. Scythe on nopeatempoinen, ja peli on ohi kohtuullisessa ajassa pelaajamäärästä riippumatta. Näistä syistä, ja siksi että koneistonrakentaminen kuuluu suosikki mekaniikkoihini, Scythe on tällä listalla. 

28 Arcadia Quest Inferno 

Kuva: Markus Wacklin

Arcadia Quest on kampanjapeli, jossa pelaata ohjailevat seikkailijaryhmää, keräävät varusteita ja pyrkivät päihittämään kanssakilpailijansa. Kuitenkin pelaajien on tehtävä jonkun verran yhteistyötä, sillä kunkin skenaarion tavoite tulee suorittaa, muuten kaikki häviävät.

Pelasimme kampanjan kerran läpi pelikerhossa, minkä jälkeen en ole peliä pelannut. Kertakokemuksen perusteella en lähtisi peliä hankkimaan, sillä peli tuntui olevan parhaimmillaan täydellä pelaajamäärällä, ja kotona meitä on vain kaksi. Mielestäni Arcadia Quest Infernon parhaita puolia on kilpailullisuuden ja yhteistyön saumaton yhdistelmä. Samalla mekaniikat tukevat pelin luonnetta. Minua kutkuttaa ajatus kampanjan uudelleen pelaamisesta, mutta samalla pelottaa, että pelikokemus jää miedommaksi, kuin ensimmäisellä kerralla. 

27 Glory to Rome

Glory to Rome on korttipeli, jossa korteilla on useita käyttötarkoituksia. Kortteja voi käyttää rakennusmateriaalina, rakennuksena, toimintona tai vaikka toimintoja tehostavana avustajana. Glory to Rome on mielestäni sarjansa paras. Muita ovat Mottainai ja Uchronia. Glory to Romen yksinkertainen kompleksisuus toimii paremmin, kuin Mottainain monimutkaisuus ja Uchronian keveys. Askartelin itselleni Glory to Romen Print ’n Play -version, sillä peli on todella heikosti saatavilla. Pelin mustalootaista versiota myydään bgg:n marketissa yli 150€ hintaan.

26 Captain Sonar 

Kuva: Markus Wacklin

Captain Sonarissa kaksi sukellusvenettä miehistöineen pyrkii upottamaan toisensa. Molemmissa veneissä on neljän hengen miehistö, johon kuuluu kapteeni, mekaanikko, viestintähenkilö ja kapteenin oikeakäsi, eli kähinävastaaja. Jokaisella miehistön jäsenellä on oma roolinsa, mutta kapteeni vastaa kokonaisuudesta. Voittaja on se joukkue, joka kykenee upottamaan vastustajan laivan ensin. Captain Sonar on parhaita reaaliaikaisia pelejä, ja kahdeksalla pelaajalla varma valinta pelattavaksi. Suosikkiroolini on radioitsija.

25 Whitehall Mystery

Whitehall Mystery on erittäin yksinkertainen salapoliisipeli, jossa yksi pelaaja pyrkii piileskelemään muilta pelaajilta. Lisäksi tämän tulee käydä muutamassa paikassa kartalla. Minulle tämä peli on paras Hidden Movement -peli, eli ”piiloleikki”. Peli on todella nopea, siinä ei ole liikaa liikkuvia osia ja se saa aikaan hyvin teemaan sopivan tunnelman.

24 Wingspan

Wingspan on koneistonrakennus peli, jossa pelaajat keräävät eri lintulajeja omaan bongauskirjaansa. Peli tuntuu jonkinlaiselta yhdistelmältä Deus:ia ja Fleet:iä. Wingspan on tänävuonna (2019) julkaistuista peleistä ainut, joka on tälle listalle päässyt.

Wingspan on todella kaunis ja sen komponentit ovat toimivia. Pelimekaanisesti peli etenee nopeasti, sillä vuorot ovat nopeita. Mielestäni pelin ainoa heikkous on liian suuri tuurivaikutus. Lintujen ruoka tulee nopista, linnut pakasta ja salaiset tavoitteetkin korttipakasta. Pitäisi melkein kokeilla, voiko pelissä pärjätä ilman, että huomioi tavoitekortteja. Keräisi vain munia ja lintuja.

"Mie tykkään linnuista."

23 Fields of Arle 

Ainut omistamani Uwe Rosenbergin suunnittelema peli. Mielestäni paras hänen suunnittelemistaan peleistä, joita olen pelannut useammin kuin kerran. Enempää Uwea ette siis tule näkemään tällä listalla.

Fields of Arle on maanviljelyä simuloiva työläisenasettelupeli. Peli on melko monimutkainen, ja siinä on paljon muuttujia. Tuurielementti on käytännössä olematon alkuasetelman jälkeen. Ainut "pakkaa" sekoittava asia on toinen pelaaja, joka voi viedä toiminnon nokan edestä.

Peliin on helppo uppoutua, ja aika tuntuu menevän nopeasti. Eikä kaikkea yleensä ehdikään tekemään. Monesti on hyvän pelin merkki, jos peli tuntuu päättyvän vähän kesken. Oikein mukava raskaampi työläisenasettelupeli, vaikka yleensä häviänkin, ellen pelaa yksin.

22 Castles of Mad King Ludwig

Castles of Mad King Ludwig on linnan rakennuspeli, jossa jokainen pelaaja rakentaa omaa linnaansa, ja pyrkii täyttämään hieman sekaisin menneen kuninkaan vaatimukset parhaansa mukaan.

Parasta Ludwigissa on muiden pelaajien pelin lukeminen, ja sen mukaan toimiminen. Pelaajat laittavat vuorollaan laattoja hinnan mukaan järjestykseen, josta muut saavat ensin ostaa, maksaen hinnoittelijalle. Hinnoittelussa on tärkeä katsoa, mitä muut mahdollisesti haluavat, jotta voi saada laatoista parhaan mahdollisen hinnan.

Metapelin lisäksi pelin parhaita puolia on sen temaattisuus. Millainen linnasta lopulta tulee, ja miksi rakennuksista saa pisteitä tai menettää niitä. Pelin ulkoasu ei kuitenkaan vastaa kannessa olevaa, vaan on siihen verrattuna ruma. Pelin julkaisseelle Bezier Gamesille tämä ei ole mielestäni mitenkään poikkeuksellista.

21 Everdell

Everdell oli lautapeliringin ensimmäinen hankinta. Minä ihastuin peliin jo ensimmäisellä pelikerralla. Peli on mielestäni rento pelata, siinä on laadukkaat komponentit ja huippuunsa hiottu ulkoasu. Lisäksi pelimekaniikat sopivatomaan pelimakuuni kuin parta leukaan. Kirjoitin pelistä arvion, joten en kerro tästä pelistä tämän enempää. Voit lukea arvion tästä.

Listan seuraavat osat: osa 2, osa 3